Ei se totuus nyt niin itseisarvollista ole

Seurailin tässä ihmeissäni Anni Sinnemäen lausunnosta syntynyttä kohua ja keskustelua asian tiimoilta. Sinnemäkihän sanoi SDP:n verokantojen olevan aivan käsittämättömiä, kun kaikkeen sanotaan ei. Tueksi hän listasi yksityiskohtaisen luettelon SDP:n ei-kannoista. Demarit, tai lähinnä Eero Heinäluoma raivostuivat ja kertoivat, että Anni oli "keksinyt SDP:n verokannat omasta päästään" eikä kuulemma moista vääristelyä ole koskaan keltään muulta puheenjohtajalta kuultu.

Jostain syystä nettikeskusteluissa ei juuri arvioitu kummankaan lausuntojen todenmukaisuutta, vaan keskityttiin asian sivusta räyhäämiseen.

Itsekin olisin kuitannut asian ratkaisemattomana, koska en ole perehtynyt demareiden kannanottoihin erityisen tarkkaan, mutta kun on tämä netti. Ville Niinistön Vihreän Langan blogiin oli mahdollisesti toimituksen toimesta lisätty (päättelin asian siitä, että Iltalehdessä Niinistön samassa postauksessa lisäystä ei ollut) luettelo Sinnemäen väitteistä ja linkattu sitten uutisiin, joissa demarit kantaaottivat aivan kuten Anni oli todennut.

Monella tasolla hämmentävää. Jos poliittinen vastustaja jää noin pahasti housut kintuissa yllätetyksi niin kuvittelisi, että Vihreät ottavat tilanteesta kaiken riemun irti. Tai joku politiikan toimittaja. Mutta ei näköjään.

Heiniluomaa on pakko joko ihailla tai ihmetellä, sillä joko hän ymmärtää, ettei niitä lausuntojen todenperäisyyttä kukaan viitsi kaivella tai niistä ole edes väliä, vaan nyt kannattaa keskittyä Annin käytöksen kauhisteluun. Tai sitten hän ei vain ymmärtänyt, että nykyään menneetkin lausunnot saadaan hyvin sukkelasti framille. Kumma juttu, kaiken kaikkiaan.

Jos pantaisiin vielä ripaus suhteellisuudentajua

Jyrki Kasvi kolumnoi käsitteestä enemmistön diktatuuri, jos kohta tarkoituksena taitaapi olla Timo Soinin näykkiminen vihjailemalla, että hän ajaisi kovaa enemmistövaltaa.

Vahinko kyllä hänen esimerkkinsä on niin kummallisesti valittu, että lukijaa alkaa mietityttää Jyrkin kyky asettaa asioita mittasuhteisiin. Hän nimittäin on rustannut valtuustokysymyksen, koska maailma on Espoossa niinkin pahasti rempallaan, että eräät elämänkatsomustietoa sekä vähemmistöuskontoja opiskelevat joutuvat kärsimään jopa kolmesta hyppytunnista viikossa verrattuna evlut koulutovereihinsa.

Koska Soini samaisessa kokouksessa erehtyi mainitsemaan, että hänen käsityksensä mukaan asia olisi hoidettava siten, että kokonaisuutena hyppytunteja olisi mahdollisimman vähän eli mennään enemmistön tarpeiden mukaan niin Jyrki intoutuu tämän perusteella maalailemaan synkkiä visioita perussuomalaisten sisimmistä arvoista.

Hölmöä tässä on se, että satunnainen lukija tulkitsee Kasvin tarkoittavan sitä, että olisi periaatteessa parempi, että hyppytuntien määrä kaikilla olisi suunnilleen sama siitä huolimatta, että moinen järjestely todennäköisesti lisäisi merkittävästi hyppytuntien kokonaismäärää. Ja tämä siis koska vähemmistöillä on oltava suoja, vaikka kaikilla menisikin sitten huonommin. Ja Soini esiintyy sitten näytelmässä ns. järjen äänenä, joka torppaa viherpiipertäjien pönttöily-yritykset.

Olen aivan varma (toivottavasti), että tätä Kasvi ei tarkoittanut. Mutta tältä se nyt näyttää.

Ei Soinin tai varsinkaan Halla-ahon suosiossa ole ihmettelemistä. Heidän päämaalinsa ovat vihreät ja moniin vihreisiin on aivan tolkuttoman helppoa osua ja kerätä irtopisteitä yleisön ulvoessa naurusta. Ja jotenkin välillä tuntuu (tunnen monia vihreitä hyvin) että ne eivät edes tajua, miksi ihmiset pitävät vihreitä pikkuisen pösilöinä.

Minua tämä harmittaa henkilökohtaisesti siksi, että olen useasti vihreitä äänestänyt mutta viime vuosina monet kannanotot ovat olleet niin noloja, että hävettää.

Ei tämä nyt Jyrkiltä mikään major stumble ollut, mutta semminkin kuin monet netin vapautta koskeneet näkemykset ovat olleet aika oivia niin toivoisi, ettei tämmöisiä sammakoita paljoa enää loikkisi vastaan.

Täytyykin vielä laittaa sen blogiin kysymys, mitä se mahtoi tarkoittaa lauseella "historia opettaa, että muuten demokratia taantuu enemmistön diktatuuriksi." Että niinku lol.

Arvot ja yhteiskunta

Jukka Relander kirjoitti, että maamme puolueet eivät käy keskustelua yhteiskuntamme rakenteista tai arvoista vaan keskittyvät vain ns. hoitamaan asioita. Hän peräänkuulutti poliittisen filosofian klassikoiden kaapista kaivamista ja puolueiden analyysia siitä, minkälainen Suomen tulisi olla ja millä perusteella. Samalla hän myönsi auliisti, että Vihreissä yhteiskunnan rakenteellinen analyysi on hakusessa mutta myös huomautti, että näin on asianlaita muissakin puolueissa.

Vahinko, että Relanderin kirjoitus on jäänyt suht vähälle huomiolle. Syynä lienee osin sekin, että arvo-analyysi ja siitä johdettujen kantojen johdonmukainen muodostaminen on polku, joka sisältää paljon sudenkuoppia ja hankalien vastakkainasetteluiden perkaamisia. Ja koska näyttää siltä, että verraten löysillä yleistyksillä pötkii pitkälle eikä yleisöä kovasti häiritse poliittisten julistusten sisäiset ristiriitaisuudet, niin kannatuksen kannalta voi olla parastakin, että kuitataan keskustelu isoista rakenteista muutamalla löperöllä sloganilla.

Mutta mutta. Elämme, jälleen kerran, maailmassa jossa tapahtuu hurjaa vauhtia. Olisi hyvä, että yhteiskuntamme nykytila analysoitaisiin ja sitten eri puolueet tarjoaisivat käsityksensä ja visionsa perusteella äänestäjille ratkaisuaan siihen, kuinka täällä tullaan pärjäämään, pitkällä ja lyhyellä tähtäyksellä.

Pelkkä arjessa sitkuttelu ja tilanteiden ratkaiseminen sitä myöten kun niitä ilmaantuu ei taida riittää. Tulisi olla perusteltu käsitys nykytilasta ja näkemys siitä, minkälaiseen tilaan tulevaisuudessa pyritään.

Tämä on kimmoke tämän blogin aloittamiselle. Olen seilannut muutamankin puolueen välillä äänestäen milloin kutakin tolkkupäisenä pitämääni hahmoa, mutta taidan nyt haluta täsmennystä sille, mitä tulen jatkossa tolkkuna pitämään.

Ensin lienee viisainta kelata yhteen, mitkä minä miellän itselleni tärkeiksi arvoiksi ja sen jälkeen aprikoida, minkälaista politiikka niiden pohjalta tulisi harjoittaa. Ja sitten tarkastella, mikä puolue ja kuka ehdokas parhaiten pirtaani käy.