Mistä näitä persuja oikein tulee?

Taisi olla vuotta 2005, kun Helsingin akateemisissa opiskelijapiireissä alettiin puhua Halla-ahon blogista. Se keräsi verraten nopeasti laajahkon seuraajajoukon, sillä vaikka itse asiasta olisi ollut erikin mieltä niin häntä pidettiin erinomaisen viihdyttävänä kolumnistina, joka vetosi itseään muita fiksumpana pitävien makuun.

Noihin aikoihin porukka äänesti pääasiassa Vihreitä ja/tai Kokoomusta, jokunen hassu ehkä Vasemmistoliittoakin. Politiikasta ei kuitenkaan erityisesti puhuttu. Jos joku olisi maininnut kannattavansa Perussuomalaisia, niin olisi katsottu hitaasti ja pitkään. Pelkkä ajatuskin roikkuhousujen äänestämisestä vaikutti absurdin hullunkuriselta.

Kun Halla-aho sitten kertoi asettuvansa Perussuomalaisten ehdokkaaksi 2006 niin moni oli pahoillaan, sillä hänet olisi mieluusti nähty "oikeiden" puolueiden riveissä. Ratkaisua pidettiin kummallisena ja typeränä.

Halla-aho kuitenkin jatkoi bloggailuaan ja onnistui ilmeisesti sen verran hyvin jossain akateemisessa vaalitentissä, että vaalien jälkeen muutamakin tuttu mutisi äänestäneensä häntä. Tunnustusten jälkeen useampi muukin kömpi kaapista ulos ja sanoi, että ainakin meinasi äänestää häntä. Yksi teologityttönen kertoi, että kun hän mainitsi kokoomusaktiivina hyörivälle äidilleen, että äänesti Halla-ahoa niin äiti oli epäillyt tyttärensä henkistä tasapainoa. Väikkäriä vääntävä veli oli sitten siskonsa pelastanut sanomalla, että hänkin piti tekstejä hyvinä. Kaikki kuitenkin vakuuttivat kuorossa, että ei tässä nyt mitään persuja olla, puoluehan on täynnä paksuja juntteja tai kylähulluja ja kattokaa nyt tota Soiniakin, sehän näyttää ihan Jabba the Hutilta.

Mutta miksi siis Halla-ahoa? Ei tämä porukka mistään sikaniskoista koostunut, kukaan ei tainnut edes tuntea henkilöä, jolla olisi leijonariipus. Minun analyysini mukaan syynä oli Halla-ahon argumentaatio, jolla hän oli hyökännyt erityisesti Vihreiden kimppuun. Hän osoitti kaksoisstandardit ja ajatukselliset umpikujat jotka seuraavat, mikäli Vihreiden keskenään ristiriitaisia lausuntoja pohditaan pidemmälle. Hän kyseenalaisti koko akateemisen vihreyden ytimen eli sen, että he (me) koimme olevamme älyllismoraalisesti ylivoimaisia. Kaiken kukkuraksi hän karnevalisoi sinällään vaivaannuttavan suvaitsevaisuusretoriikan ja otti tavallaan haltuun diskurssin naurunalaistamalla käytetyt fraasit ja terminologian.

Tämä oli vakava isku, sillä itseään nokkelampana pitävät kestävät kaiken muun paitsi sen, että heille naureskellaan ja fiksuus kyseenalaistetaan. Ja ikävä kyllä vielä siten, että asiaa ei voinut sivuuttaa olankohautuksella todeten, että kato sä et tajuu.

Vähän toivottiin, että josko joku nyt meidän älyköistämme jotain keksisi Halla-ahon nollaamiseksi. No ei keksinyt, vaan toinen toistaan nolommat kannanotot seurasivat toistaan. Alettiin hävetä sitä, että oltiin positioitu itsemme vihreiksi. Ei siksi, että tavoitteissa (parempi maailma jne.) olisi jotain vikana vaan siksi, että kellokkaat vaikuttivat Halla-ahoon verrattuina olevan jotenkin niin hitaalla.

Nykyään halla-aholaisia tuntuu pyörivän joka nurkassa omissakin piireissä. En ihmettele. Hän on aivan poikkeuksellisen taitava retorikko, jonka keskeisenä metodina on tehdä pilaa vastustajistaan. Eikä kukaan halua äänestää poliitikkoa, jonka lausunnoista kaverit voivat vääntää jonkin halla-aholaisen kompapuheen.

Ei tämä tarkoita sitä, etteikö porukka pitäisi Soinin lihansyöntialleviivauksia vastenmielisinä tai kummeksuisi halla-aholaisten aselinjauksia. Mutta se tarkoittaa sitä, että niissäkin piireissä, joissa Vihreät ovat aiemmin dominoineet, ropisee paljon ääniä Perussuomalaisille.

Sen verran varausta tähän, että ei tämä ole "kuinka minusta tuli nuiva" tai "miten käännyin persuksi" - tyyppinen kirjoitus. En miellä itseäni varsinaisen nuivaksi enkä ainakaan persuksi. Ja mikäli Soininvaarasta tulee jollain konstilla ehdokas, niin on hän tällä hetkellä minun shortlistani kärjessä. Mutta jollei lähde, niin sitten en tiedä.