Ruotsin kielestä

Eräiden tahojen toiveista huolimatta ruotsin kielen asemasta vaikuttaisi tulevan jonkinlainen vaali-issue. Muutamakin pumppu tarvitsisi nyt kipeästi jonkin mukavan vaalikeppihevosen, jolla saataisiin huomio kiinnitettyä pois joko ikävyyksistä tai substansittomuudesta, joten kiintoisia aikoja eletään.

Kokoomuksen touhu ihmetyttää. Paitsi, että puoluekokous (vaikkakin niukasti) äänesti pakkoruotsin poistamisen puolesta en oikein käsitä, mitä puolueen johto siihen tarrautumalla aikoo voittaa. Varsinkin Stubbin kanta, jonka mukaan ruotsiin ei kosketa mikäli Kokkarit ovat hallituksessa keräsi kiukkuisia kommentteja kokoomusbloggaajilta. Ehkä tässä vähän yritetään ratsastaa kahdella hevosella, mutta vaarallista on.

Helsinkiläisenä on usein tavannut suomenkielisten sivistyssukujen jäseniä, joilla on jopa vihamielinen suhde ruotsiin. Viimeksi yhdessä edustustilaisuudessa kahdeksaakymppiä käyvä emeritusprofessori ärisi, että on ikänsä äänestänyt Kokoomusta mutta nyt Stubbin ja Kataisen ruotsikanta harmittaa niin paljon, että joutuu katselemaan muitakin vaihtoehtoja. Vieressä nyökytteli ison pörssiyhtiön pitkäaikainen toimitusjohtaja, jonka mielestä pakkoruotsilla annetaan aivan turhaa tasoitusta muulle maailmalle. Ja kekkerit pidettiin sentään Katajanokan Kasinolla, konservatiivien pyhimmässä.

Viisainta Kokoomukselle kai olisi, että Stubbin käskettäisiin olla tästä aiheesta hiljaa, annettaisiin vastustajien puolueen sisällä meuhkata ja jatkettaisiin vanhaan malliin, jos siihen halua kerran on. En tosin ymmärrä, miksi siihen on halua. Tulevat tuolla touhuilullaan menettämään ääniä, ei tässä pelkät maraton-poseeraukset riitä. Ja Persut kerää pottia.

Vihreät näköjään kanssa yrittävät saada asiasta aikaiseksi paperia. Toivottavasti tulee jotain tolkumpaa ulos kuin miltä tällä hetkellä näyttää, eli sallisivat Itä-Suomessa valinnaisuutta. Kuten RKP aivan oikein huomautti niin se ei vetele, sillä tällöin ei annettaisi yliopistouralle pyrkiville valmiuksia virkamiesruotsin suorittamiseen. Eli taas ns. Vihreää meininkiä, jossa ei mietitä asioita loppuun saakka. Vahinko, että ne ovat noin pahveja.

Demarit ja Kepu seuraavat varmaan keskustelua mielenkiinnolla. Molemmilla olisi suuri tarve saada jokin ns. populistinen juttu pirtaansa. En ihmettelisi, vaikka jompi kumpi tai hädissään kummatkin ottaisivat asian ajaakseen.

Suurin osa tilannetta pohtineista on varmaankin tullut siihen tulokseen, että pakkoruotsin poistuminen tapahtuu joko kohta tai melko kohta. Vaalitaktisesti kysymys onkin nyt siitä, kuinka tehokkaasti se saadaan ulosmitattua. Jos useampi tulee vielä kaapista ulos ja vaatii status quon heiluttamista, niin seurauksena voi hyvinkin ollaa maanvyörymäefekti.