Tarttis kai tehä jotain

Perussuomalaisten hämmentävä gallup-suosio nousi jo ällistyttäviin lukuihin. Olin ajatellut, että se pikkuisen reilu 10 pinnaa voisi vielä mennä, mutta väärässä oltiin.

Kannatus on jo sillä tasolla, että että analyysit sameista vesistä ja kalastelijoista eivät enää päde. Varsinkaan, kun potentiaalisia äänestäjiä demareiden tutkimuksen mukaan on yli 30%. Ottaen huomioon, että maahanmuuttoa ja EU-kritiikkiä lukuunottamatta varsinaisia linjauksia persuilla ei ole, niin suuri osa kannatuksesta perustuu muiden kämmäilyyn.

Mutta katsotaanpas. Jos isommat puoleet kovin hädissään alkavat vedellä persumaisempia linjoja, niin sekasorto on valmis. Muutaman piirun siihen suuntaan saattavat ottaa, mutta viisampaa ja tehokkaampaa on käynnistää mediarynnäkkö persuja vastaan.

Tapahtunee näin: persujen heikkoja kohtia ovat ennen muuta roikkupöksyt. Muutama kunnon juttu otsikoilla "Vistbackan matkassa", "Oinosen valtakunnassa", "Virtasen linjaukset" varustettuna kunnon värikuvilla saa aika monen miettimään, että hetkinen. Eikä edes tarvitse vääristellä tai venyttää totuutta - kyllä nuo ehdokkaat, kannattajistaan puhumattakaan saavat aikaan sellaista settiä että jyrkemmälle kannatuksen nousulle voidaan sanoa näkemiin.

Ja toinen rintama: Bushin nerokas strategi Karl Roven (hei, jos äijä on saanyt George W:n kahdesti presidentiksi niin pakkohan sen on olla nero) piti maksiiminaan, että hyökätään vihun vahvuuksia vastaan. Vahvuuksisksi lasken verraten koherentin maahanmuuttokritiikin ja sen arvosteluhan on mennyt aivan plörinäksi, kun lähinnä tunnetta muttei erityistä kykyä omaavat viherbabyt ja paksut tädit ovat antaneet tekstinsä halla-ahon ja- laisten raadeltaviksi. Eli ei niin.

Vaan näin: maahanmuuttokritiikin kredibiliteetin kimppuun on käytävä horjuttamalla uskoa kriitikoiden persooniin. Tähän Halla-aho tarjoaa mainiot mahdollisuudet, sillä muutaman hölmön lausunnon ja prinsessahipiän ansiosta hänen uskottavuutensa on horjutettavissa ärsyttämällä. Otetaan esimerkki aseiden parista, joiden tiimoilta hän itsekin mielellään pakinoi ja tarkastellaan homogatea: tällöinhän hän ihan tarkkaan ottaen kertoi maailmalle, että punnitsi olisiko homoahdostelijan ampumisesta saatava hekuma suurempi, kuin vankeusrangaistuksesta saatava kärsimys. Nyt relevantti kysymys Jussille esitettäväksi olisi, antaisiko hän itse aseluvan henkilölle, joka tietää pohtivan moisia näkökulmia? Vastaus olisi tietenkin se, että hän ei usko ihmisten suustaan tai näppäimistöltään tuollaisia aselupaa hakiessaan päästävän, eli kysymys ei ole relevantti. Mutta kyllä se on, sillä jotkut ovat näköjään niin tyhmiä, että ääneen tämmöisiä lausuvat. Ei se tosta kysymyksestä kuivin jaloin selviäisi.

Ja voidaan jatkaa kysymällä yleisöltä, kuinka moni heistä on joskus aprikoinut mielessään, että haluaisi tappaa jonkun? Ihan oikeasti? En ole varsinainen psykologian asiantuntija mutta kehtaisin esittää, että harvempi.

Toinen on sitten tämä Suomen Sisu. Oli asiassa perää enempi tai vähempi, niin sen kuvaaminen eräänlaisena natsisymppa-järjestönä ei liene kovin vaikeaa. Tässä kohtaa voi sitten vaikka vähän vääristelläkin.

Kolmas on käytännön kysymys persuille: mitä pakolaisille tulisi tehdä? Ihan konkreettisesti siis? Ampua Kreikan tai Espanjan rajalle? Naiset ja lapset kans? Mihin palautetaan, jollei ole asiakirjoja? Laitetaanko keskitysleirille? Ihan oikeasti oikeasti?

Jälleen disclaimer: en minä näitä operaatioita suunnittele tai toteuta. Mutta noilla suuntalinjoilla saattaisi jotain tulosta jo vähän irrotakin. Tähän astihan käytännössä kaikki kirjoittelu on satanut halla-aholaisten ja persujen laariin.